Asmon blogiarkisto

Vaihdoin tämän päivän Hesarissakin mainitut Diplomacyn SM-kisat ihanaan, aurinkoiseen viikonloppuun poikien kanssa. On pyöritty lähinnä kotikulmilla; kotipiha, sorsalampi, Puotilan siirtolapuutarha, Vartiokylänlahden ranta, Puotilan kartano.

Huomenna lähtö viikon työmatkalle Los Angelesiin – ja kaikki vielä pakkaamatta. Noh, koneessa ehtii nukkua. Niin no iPod on jo ladattu matkaa varten, muun muassa tuoreella Lemonatorin uutuusalbumilla, joka kuulemma on loistava. Vielä en ole ennättänyt itse kuulostella yhtään, mutta odotukset ovat kyllä korkealla.

Aivan loistavaa. Keanelta on tulossa kesäkuussa uusi albumi.

Salibandytreenien jälkeen Ässät-HPK:ta. Vuosiin en ole SM-liigaa seurannut, mutta tällaisina hetkinä lapsuuden Ässä-fanius heräilee ainakin puolihorrokseen. Ai niin, aika tarkkaan 10 vuotta sitten olin Ässien virallisten www-sivujen tekijänä ja ylläpitäjänä. Se oli sitä internet-touhujeni alkuaikaa. Juuri nyt Ässien sivut hihkuvat vain “java.lang.OutOfMemoryError”. Taisi ottaa niille illan trilleri liian koville.

Muksuista vanhempikin saatiin juuri nukkumaan. Nyt pitäisi vielä tarkistaa materiaalit huomista Tukholman työmatkaa varten ja sen jälkeen katsoa Lostin tuorein toisen kauden jakso. Ei vain malta jättää myöhempään.

Terveisiä Nizzasta ja Cannesista. Tuon työmatkan jälkeen viikonloppu on tullut vietettyä tiiviisti perheen parissa.

Konserttikyselystäni kehkeytyikin varsin suosittu meemi, johon jo sangen monet ovat osallistuneet. Mukavaa.

Olisi hauska lukea muiltakin bloggaajilta vastaavia listoja. Eli: viisi sykähdyttävintä konserttikokemustasi? Sama orkesteri/artisti saa olla listalla vain kerran. Ja nyt ei siis haeta (välttämättä) mielestäsi musiikillisesityksellisesti viittä taidokkainta esitystä, joita olet ollut todistamassa, vaan nimenomaan viittä kokonaiskokemuksellisesti erityisintä konserttia.

1. U2 Tukholmassa 2001
Viidestä paikanpäällä näkemästäni U2-konsertista otin tähän listalle vuoden 2001 Elevation-kiertueen keikan Tukholman Globenissa. Ei se ehkä U2-keikkana noin yleisesti ollut mikään ainutlaatuinen, mutta soundit, oma fiilikseni keikalla ja kaikki tällaiset oleelliset seikat sattuivat vaan natsaamaan tuolloin täydellisesti.

2. Keane Tavastialla 2004
Aiheesta on merkintä Räpyläpölkyn arkistoissakin.

3. The Cure Provinssirockissa 1996
Ajeltiin Kaitsun kanssa Satakunnasta Seinäjoelle päiväseltään pelkästään tuota keikkaa varten. Oli … Continue Reading

Hiuh, 17 jaksoa Lostin 2. seasonia takana. Ja sarja on edelleen yhtä loistava, ellei jopa koko ajan vain parempi, kuin mitä aiemmin hehkutin.

Jos joku on katsellut sarjaa muutaman satunnaisen jakson Neloselta, niin älä pilaa nautintoa, vaan lopeta moinen pätkävilkuilu ja hanki ensimmäinen season kokonaisuudessaan. Osittaisella katselulla homma ei takuulla aukea.

Missä olit kun Babarin äiti ammuttiin?

Itse taisin istua sohvalla Harjavallassa, Poppelitien päässä sijainneen rivitalon olohuoneessa.

Järkytys oli suuri, kuten varmasti monella muullakin 70-luvun alkupuolella syntyneellä.

Missä itse olit?

Ruotsalainen artisti Dimbodius, josta bloggasin joskus puolitoista vuotta sitten, on uusinut www-sivunsa. Sivuilta löytyy nyt muun muassa keikkataltiointi (live at Gothenburg\’s Stora Teatern) josta on havaittavissa, että homma toimii myös livenä.

Dimbodiuksen koko tuotanto (1 EP, 1 albumi ja kaksi siltä lohkaistua singleä “b-puolen” biisineen) on nykyään myös ostettavissa iTunesista, eli jos pidät esimerkiksi U2:n, Depeche Moden tai The Curen musiikista, niin kannattaa ehdottomasti tutustua tähän ruotsalaiseen tuotantoon.

Aloin juuri katsomaan Lost-sarjan 2. kauden jaksoja.

En ole muistanutkaan sarjaa täällä aiemmin hehkuttaa. Lostista on kirjoitettu niin monessa paikassa niin paljon, että jätän enemmät analyysit väliin ja totean vain, että kyseessä on mielestäni historian paras TV-sarja. Kirkkaasti. Ei siitä mihinkään pääse. En muutaman ekan jakson perusteella vielä vakuuttunut. Alussahan tuntui siltä, että tämä on vain tällainen haaksirikkojuttu maustettuna jollain metsän mörrimöykyllä. Mutta 3-4 jakson jälkeen alkoi valjeta, että sarja on myös paljon muuta.

En tiedä missä asti Nelosella sarjassa tällä hetkellä mennään, mutta jos olet katsonut Lostia vain 1-2 ensimmäistä jaksoa ja et niiden perusteella vielä vakuuttunut: suosittelen, katso vähän lisää. … Continue Reading

Ne kaverit, joiden kanssa on väännetty vitsiä jenkkileffojen trailer-spiikkaajista, osaavat takulla arvostaa tätä teosta.

Kiitokset Danille vinkistä.

Onhan tuo keskimääräistä vaalimainontaa omaperäisempi tapa tuoda ehdokasta esille, vaikka tuossa muutamien metrien päässä istuva itä-helsinkiläinen rap-mies ei riemusta kiljunutkaan.

Tarja Rap -musiikkivideon musiikista vastaa Kwan-yhtyeen Tatu Ferchen ja videon ohjauksesta Osku Pajamäki. Talkoopohjalta tehty musiikkivideo on kuvattu eduskunnassa ja siinä esiintyvät ministerit Susanna Huovinen ja Tarja Filatov sekä kansanedustajat Miapetra Kumpula, Heli Paasio, Susanna Rahkonen, Säde Tahvanainen, Satu Taiveaho, Jutta Urpilainen, Pia Viitanen sekä Jouni Backman.

» Tarja Rap -musiikkivideo (wmv)

Kappas kappas, Jallu vauhdissa.

Muutenkin on ystäväpiirissä riittänyt viime aikoina uutisia: muun muassa kahden hääkutsun muodossa.

Kivaa.

Ai niin, näin tärkeä asia pitää hetimiten blogata: Jannen kanssa tuli eilen töissä ohimennen puhetta Tohtori Sykeröstä, tuosta 80-luvun legendaarisesta piirrossarjasta. Janne siitä sitten samantien hieman googletteli ja kuinka ollakaan, kaikki 13 jaksoa ilmestyvät suomeksi DVD:llä tänään!

Aivan loistavaa. Näitä meillä pian katsomaan – toivottavasti pojatkin tykkäävät.

Yritin houkutella esikoista pukemaan yöpukua. Poika leikki dublo-palikoilla, joten totesin: “Jatketaan tuota sitten aamulla, tule nyt tänne.” Aaro ei vilkaissutkaan minuun päin, jatkoi rakentamista ja vastasi hiljaa: “Ei kun minä jatkan tätä koko ajan.”

Pikkuveli painoi kaksikuukautisneuvolassa 7,3 kiloa ja mittaa oli 63 senttiä, kasvua 10 senttiä syntymämitasta. Meidän perheeseen on tulossa koripalloilija.

Taloussanomien toimittaja soitteli tänään ja kyseli monenlaista. Kirjoittaa kuulemma yrityksestämme jutun johonkin ensi viikon numeroon.

Illan extreme-retkemme suuntautui Selloon. Pyörittelin Citymarketissa loistavan Collateralin DVD:tä tovin, mutta jätin lopulta hyllyyn. Parin kuukauden päästä sen saa kuitenkin puolet halvemmalla, enkä kuitenkaan ehtisi leffaa sitä ennen katsomaan.

En ole varma lukeeko Ahone(n) näitä raapustuksiani, mutta seuraava pätkä on omistettu Markukselle, vaikkei kyseessä ihan U2-satu sentään olekaan.

Seuraavassa U2:n uuden – vai pitäisikö jo sanoa viimeisimmän – albumin kappaleet parhuusjärjestykseen vängättynä. Hanki hyvä ihminen tämä levy, jos et ole vielä hankkinut.

Nyt olen aiempaakin varmempi siitä, että How to dismantle an atomic bomb on yksi parhaimmista U2-albumeista ja ylipäätään yksi parhaista albumeista vuosiin. Uskomaton levy. Paranee yhä vain ties kuinka monen kymmenen kuuntelukerrankin jälkeen.

Huikeat:
1. Miracle drug
2. A man and a woman
3. Sometimes you can\’t make it on your own

Erinomaiset:
4. Vertigo
5. City of blinding lights
6. Crumbs from your table
7. … Continue Reading

Kolistelimme Aaron kanssa ulos hissistä juuri kun huoltoyhtiön mies tuli aulaan. “Palomies”, tuumasi poika välittömästi.

Töissä alkaa käytännön jakautumisprosessi olla onnellisesti paketissa. Kerrassaan mukavaa.

Ostin iTunesista The Complete U2 -kokoelman. Joku U2-levykokoelmani tietävä voi tietysti ihmetellä, miksi ihmeessä? Oli kuitenkin kerrassaan näppärää saada käytännössä koko tuotanto laadukkaassa digitaalisessa muodossa, nyt iPodin hankinnan myötä ja toki muutoinkin. Ennenkaikkea nuo vanhimmat, vain ja ainoastaan 7″-vinyyleillä julkaistut single-B-puolibiisit. Tokihan nekin jo kokoelmistani löytyivät ennestään, mutta itse vinyylisoitin on pölyyntynyt kellarissa jo pitkään. Saattaa olla, että en silti olisi settiä ostanut, ellei siinä olisi ollut kerrassaan loistavaa “rare & unreleased” -settiä. Tuota … Continue Reading

How can I hurt when I\’m holding you?

Okei, nyt menee U2-hehkutukseksi – taas – mutta menkööt. Tekisi mieli analysoida koko levy läpi, vaan tyydynpä nyt väsyneenä tyydyttämään tämän päivän intoiluni uudesta albumista yhden biisin ylistyksellä: levyn seiskaraita, “A Man And A Woman”, on sen luokan balladi että oksat pois. Tai no, en ole varma onko balladi oikein sopiva termi tuon biisin kohdalla. Lyriikoiden puolesta kyllä, muutoin ei ehkä, mutta käytetään nyt tuota termiä kun en juuri nyt parempaakaan keksi.

Yhtäkaikki, aivan sykähdyttävä kappale – kaikinpuolin. Yksi parhaista tällä huikealla albumilla.

Varma klassikko.

Aina kun autossamme soi joku muu kuin Muumit, Aaro muistaa kysyä: “Mikä laulu tämä on?” Olen aina tunnollisesti kertonut, mikä yhtye tai artisti on kulloinkin kyseessä ja poika on ollut tyytyväinen.

Tänään tuli todiste, että informaatio on mennyt perille. Vähän päälle kaksivuotias nuori herra onkin jo aikamoinen musiikkiasiantuntija.

Aamulla Aaroa päiväkotiin viedessä Lasse Kurki soitti Radio Helsingissä uutta U2:ta, juuri kun laitoin autossa radion päälle. Aaro tuumasi samantien: “Tämä on uukakkosta.” Illalla kauppareissulla katselimme lähitalojen ikkunoissa näkyneitä jouluvaloja. “Me emme laita vielä kotona jouluvaloja parvekkeelle, vaan vasta joulukuussa. Nyt on vasta marraskuu”, lausahdin. Tähän Aaro vastasi: “Eppu Normaalissa laulettiin … Continue Reading

Ensin napsahti IRC-viestiä aiheesta ja U2-uutissaiteilta löytyi toki heti lisäinfoa. Toivoin, että tätä ei olisi tapahtunut, mutta nyt kun se on tapahtunut, niin pakkohan tuo albumi on nyt jostain raosta heti repiä. Minun kohdallani se ei tietenkään tarkoita sitä, ettenkö ostaisi myös fyysistä albumia, mutta mielenkiintoista kyllä nähdä, nopeutuuko julkaisuaikataulu vuodon takia.

Lähes kolme viikkoa edellisestä raapustuksesta. Noin pitkän tauon jälkeen seuraa helposti varsin sillisalaattinen pläjäys sitä sun tätä ja juuri niin käy nyt. Seuraavassa siis monenmoista – väliotsikot auttakoot valikoivimpia lukijoita.

Oman työn siirtoa toiselle bloggaajalle
Veikkaanpa että kauhean monta kertaa ei Suomessa ole vielä bloggaaja siirtänyt omia työtehtäviään toiselle bloggaajalle. Siis nimenomaan ihan leipätyötään. No nyt on. Kuten jo alkukuusta kerroin, firmamme on jakaantunut kahtia, ja tällä viikolla toisen puolen uusi toimitusjohtaja aloitti käytännössä. Ensimmäisen viikon perusteella voin Apajan perustajaomistajien edustajana todeta, että tämä uusi rokkibloggaajatoimitusjohtaja on aloittanut heti juuri sillä tarmolla ja terävyydellä, mitä odotimmekin. Hieno meininki.

Ennen tätä prosessia tuli … Continue Reading